Pieni ja tunnelmallinen Le Petit Festival toi taas eloa Hangon elokuiseen loppukesään. Tapahtuman järjestäjä ja taiteellinen johtaja, näyttelijä Mi Grönlund avustajineen tuotti ihastuttavan poikkitaiteellisen festivaalin jo kuudetta kertaa.
Tunnelma kaupungintalolla oli hyvin tiivis ja käsinkosketeltavan pehmeä – pienissä piireissä suuria asioita. Rohkeat esitykset käsittelivät henkilökohtaisin kokemuksin niinkin tärkeitä asioita kuin vallan väärinkäyttöä ja rakkautta.
Avajaisiltana tunnelma oli katossa, kun vallitsevan tilanteen vuoksi pitkän tauon jälkeen päästiin taas nauttimaan elävästä musiikista ja esityksistä. Jori Otsa & Mah’Orkka orkesteri täyttivät salin venäläisten perinnesoittimin ja kantavalla äänellä. He esittivät virolaisen Georg Otsin 100-vuotiasjuhlan kunniaksi tämän ikivihreitä lauluja. Ja todella, harmonikka, kontrabassobalalaikka, primabalalaikka ja Jori Otsan ääni täyttivät kaupungintalon juhlasalin komeasti. Myös yleisö oli sitä mieltä raikuvista aplodeista päätellen.
Perjantaihin mahtui vielä toinen konsertti, jossa kuultiin duoa, johon kuului Ali Saad ja Sanna Salmenkallio. Ali Saadin arabialainen laulutekniikka juontaa juurensa hänen bagdadilaisesta muusikkosuvustaan. Salmenkallio puolestaan oli flyygelin takana ja viulistina, ja lauloi mukana. Saadin tapa laulaa oli elähdyttävä ja täynnä iloa. Siinä tuli väkisinkin hyvä meininki kun sai seurata vierestä duon tulkintoja, joissa he yhdistivät arabialaista ja pohjoismaista tyyliä vahvalla asenteella.
Lauantaina ohjelma tarjosi Duo Rokasahurien johdolla laululeikkikonsertin koko perheelle, sekä Sanna Mansikkaniemen ja Raido Lillin ohjauksella latinorytmeistä kiinnostuneille espanjan- ja portugalinkielisen musiikkimatkan.
Kino Olympia esitti Le Petit Festivalin elokuvaosuuden, Levan Akin – And then we danced. Elokuva keskittyi georgialaiseen tanssiin, itseilmaisuun ja henkilöhahmojen suhteisiin. Elokuvan loppuessa todella toivoi, että tämä poikkeuksellinen päähenkilö pääsisi pitkälle ja loisi oman loistavan uransa tanssijana.
Elokuvan jälkeen käsiteltiin vallankäyttöä Red Nose Companyn Babylon-teatteriesityksessä. Klovnit Babylon (Minna Puolanto) ja Ré (Hanna Seppä), toivat esiin omakohtaisia kokemuksiaan lapsuudesta nykypäivään tilanteista, joissa valta-asetelma on ollut täysin pielessä.
Ja vaikka yleisö nauroikin, se myös tajusi, että valtasuhteet eivät ole kohdallaan. Parhaimmassa tapauksessa yleisö myös ymmärsi, mikä oli pielessä ja miksi. Millaisessa maailmassa me oikein elämme? Ei tällaisia asioita voikaan koskaan miettiä liikaa.
Lauantai-illan kruunasi Hangon oman taiteilijasielun Ludowica Ekholmin konsertti. Ludowica esitti ruotsinkielisiä lauluja, jotka sisälsivät henkilökohtaisia tarinoita hänen omasta elämästään. Saarikoski-kvartetti, johon kuului kaksi viulistia, alttoviulisti ja sellisti, viritti yleisön juhlalliseen tunnelmaan soittamalla Johan Sebastian Bachin sonaatin cembalolle ja viululle nro 1 h-mollissa jo ennen kuin itse solisti astui lavalle. Ludowican tunteikas laulu täytti kaupungintalon lämpiön.
Sunnuntaina oli ohjelmaa lapsiperheille. Mamia Companyn vuorovaikutteisella Sammakkolammikko-tanssisadulla oli myös tärkeä sanoma: älä roskaa. Lapsille opetettiin, että pienilläkin teoilla voi auttaa luontoa. Ja juuri tämähän on tärkeintä oppia pienestä asti, jotta siihen kasvaa. Tanssisatu on tässä mitä mainioin keino.
Myös iloisesti pulputtava murrerunoilija Heli Laaksonen oli esiintymässä Hangossa ensimmäistä kertaa. Hän lausui runojaan mm. uusimmasta runokirjastaan ”Aurinko. Porkkana. Vesi.” ja esitteli lisäksi halkaistuihin puupölkkyihin tekemiään eläinaiheisia maalauksia.
Sunnuntai-illan päätti Nina Mamian nykytanssiteos, joka käsitteli hyvin henkilökohtaisten kokemusten kautta vallan väärinkäyttöä, joka kohdistuu erityisesti naiseuteen. Kun liike ja musiikki yhdistyivät, tunnelma oli vaikuttava. Esitys vetosi tunteisiin. Lopussa taitava soolotanssija loisti, ja näytti kuinka esityksen aikana roolihahmo voimaantui naisena ja eheytyi henkilönä.
On hienoa, että jo matkailusesongin huipun ohittaneessa Hangossa järjestettiin iloa ja eloa hiljenevään kaupunkiin. Ja festivaalin mottona oli Vive L’Amour! – Eläköön rakkaus!
Lila Kaplas
