Kaupungintalon Galleriassa esillä olevassa Johanna Sandinin näyttelyssä teosten materiaalina on rannoilta kerätty muovijäte. Lähdin katsomaan näyttelyä kieltämättä hyvin ohkaisin odotuksin ja arvelin näyttelyssä olevan kuvia sekalaisista törkykasoista.
Erehdyin, mutta en aivan kokonaan. Oli siellä kasojakin, mutta kaikki oli puhtaaksi pestyä ja lajiteltua. Ja sen lisäksi, tai oikeastaan ennen kaikkea, Johanna Sandin on tehnyt muoviroskista taidetta ja useitakin varsin puhuttelevia töitä.
Koko ajatus syntyi, kun lähinnä valokuvaajana tunnettu Sandin käveli kameroineen pitkin rantoja ja totesi rannoille kertyvän roskaa, joka rumensi muuten kaunista maisemaa. Hän ryhtyi keräämään roskaa rannoilta ja mietiskeli, että rantamuovia voisi käyttää johonkin.
Ajatus vahvistui hiljalleen ja hän alkoi suunnitella niistä teoksia. Hän sai lisää materiaalia Hangon rantojen ykkössiivoojalta, Inkeri Pekkaselta sekä Simo Nyröseltä, jotka toimittivat hänelle säkkikaupalla materiaalia.
Sandin lajitteli ja pesi muoviroskan, järjesti ne kuviksi, kuvasi ne, kopioi, kehysti ja järjesti näyttelyn.
Miksi?
-Tarkoitus on lisätä tietoisuutta maailman merien, Itämeren ja omien rantojemme muoviongelmasta. Toivon, että ihmiset innostuvat keräämään roskia ja ennen kaikkea olemaan roskaamatta, Sandin sanoo.
Hän kertoo, että Ruotsissa neuvottiin aiemmin hävittämään roskat saaristossa niin, että ne kerättiin pahvilaatikkoon, painoksi laitettiin iso kivi, laatikko suljettiin ja upotettiin mereen. Samoin meillä koti-Suomessa ajateltiin, että meri on suuri, kyllä sinne kaikki häviää. Mutta eipä hävinnyt ja sen ajatuksen seuraukset näkyvät nyt. Tietenkin oman aikamme roskien lisäksi.
-Löysimme mm. aivan hyvässä kunnossa olevan talousspriipullon, jonka valmistaja on Alkoholiliike. Nimi muutettiin jo vuonna 1969 Alkoksi. Sekin pullo on näyttelyssä.
Näyttelyssä on paljon kuvia. Monet niistä ovat oikein hyvän näköisiä, kun niitä katselee kauempaa. Vasta kun tulee aivan lähelle, näkee että kuvien aiheet koostuvat roskista.
-Kuvia paljon kertomassa siitä, että roskaa on paljon, tekijä sanoo.
Mietimme hetken sitä, miten ihmeellinen eläin ihminen onkaan; tuhoaa ja roskaa oman elinympäristönsä. Siinä, vesipullokasan vieressä seistessämme, mieleen häivähtää myös ajatus siitä, kuinka ihminen jaksaa kuljettaa täyttä pulloa, mutta ei tyhjää. Ei edes kevyttä muovista.
Osa kuvista kertoo suoraan Hangosta, aiheina on majakkaa, vesikarusellia, pukukoppia, mutta myös meren eläimiä, kuten kaloja, merihevosia ja valaita. Joku kuva pysäyttää ja pistää miettimään: lapsen lelut tupakantumpeissa…
Näyttely on eräänlainen herätys. Se ei moiti, se kertoo tilanteen. Kaikkien olisi hyvä käydä katsomassa se, etenkin koululuokkien, sillä nuoret vaikuttavat tulevaisuuteen pitkään. Näyttelyssä on myös erillinen pieni osio, jonka työt ovat tehneet Hangö gymnasium-lukion oppilaat. Hienoja töitä ja hieman hauskojakin.
Työt ovat myytävänä ja myyntitulot käytetään Hangon rantojen hyväksi yhteistuumin kaupungin kanssa.
Johanna Sandinin tarkoituksena oli viedä osia näyttelystä ruosinkieliseen kouluun, mutta nyt ilmeisesti näyttely lähtee ainakin ensin lahden toiselle puolen Baltiaan. Hankolaiset ja Hangossa vierailevat ehtivät katsoa näyttelyn vielä tämän kuun aikana ja 1. syyskuuta. -kn
Rantojen roskamuovista taidetta – Washed Shore
