Suomen Majakkaseura esitteli Hangon majakoita
Valtakunnallinen majakkapäivä sujui Hangossa kahden majakan voimalla: Gustavsvärniin ajettiin vierailijoita Hangosta tauoitta koko päivän. Kino Olympiassa puolestaan esitettiin elokuva ”Bengtskärin tarina”. Ilmaisessa elokuvaesityksessä oli vain 30 katsojaa, mutta Gustavsvärniin sen sijaan jonotettiin sankoin joukoin.
Hankolainen Otto Sandblom, jonka isä ja isoisä ovat syntyneet Gustavsvärnissä, vietti saarella paljon aikaa lapsena, ja oli mukana myös majakkapäivän kierroksella. Hän muisteli, miten isä kerran pelasti Lindroosin perheen Alma-tyttären hengen, ja sai tästä hyvästä hengenpelastusmitalin.
Kino Olympiassa ansiokas Bengtskär-elokuva taustoitti Saaristomeren karikkoisen rannikon vaarat. Jos Utön ja Hangon väliseltä väylältä ajautui harhaan, oli melko varmaa, että vastassa oli laivojen hautausmaa – niin vaarallisia alueen vedet olivat.
Uudenvuodenaattona vuonna 1905 Helsingfors-aluksen kompassi jäätyi, ja ennen kuin asia huomattiin, laiva oli jo eksynyt väylältä, eikä se ollut enää selvillä omasta sijainnistaan. Helsingfors ajoi karille. Myös sitä Hangosta pelastamaan lähtenyt Protector-alus joutui karille, mutta onnistui irrottautumaan. Ennen kuin pelastusoperaatio oli saatu suoritettua loppuun, Helsingfors kääntyi ja upposi ja koitui kuuden merimiehen kohtaloksi.
Bengtskärin majakka valmistui vuonna 1906 nopeasti, rakentaminen kesti vain yhdeksän kuukautta. Kokonaiskustannuksista noin kolmannes meni majakan valolaitteeseen, jossa linssistö eli kolmikulmaiset kristallit heijastivat valosukassa palavan liekin moninkertaiseksi petroolin avulla. Bengtskärin sumutorven ääni puolestaan kuului 12 merimailin päähän.
Toinen maailmansota toi sodan myös Bengtskäriin. Taistelu alkoi 26. heinäkuuta 1941. Suomalaiset olivat tuolloin aseveljiä saksalaisten kanssa. Saksalaiset olivat partioineet tiiviisti Suomenlahdella, mutta eivät aina välittäneet vastata majakalta lähetettyihin tunnistautumiskutsuihin.
Oliko tähän syynä jonkinlainen ylimielisyys vai yksinkertaisesti halu ylläpitää radiohiljaisuutta, tähän ei elokuvassa otettu kantaa. Asetelma koitui kuitenkin Bengtskärin majakan kohtaloksi, kun Neuvostoliiton joukot pääsivät sumun suojassa rantautumaan saaren kalliorantaan ja tilanne huomattiin vasta, kun viholliset olivat jo maissa.
Sota alkoi majakan ulko-ovella, jossa myös koettiin ensimmäinen tappio. Majakan ensimmäisessä kerroksessa tilanne älyttiin nopeasti ja ikkunasta heitettiin kasapanos suoraan vihollisjoukkoon. Tämä aivan taistelun alussa tapahtunut manööveri vaikutti taistelun kulkuun merkittävästi.
Pihamaalle jääneet kolme aseetonta sotilasta älysivät tilanteen hekin nopeasti ja juoksivat Madsen-asemalle johtavaan bunkkeriin. Yksi tuupertui bunkkerin suuaukolle, kaksi jatkoi. Suomalaiset saivat kohdistettua raskaan Madsen-konekiväärin tulen kohti rannassa olevaa vihollisalusta, joka tulituksen vuoksi joutui vetäytymään kauemmas merelle.
Kun kaikki panokset oli käytetty, jäljelle jäänyt sotilas poistui asemalta rantaan, riisui vaatteensa ja ui pakoon läheiselle luodolle. Taistelu jatkui majakkarakennuksessa.
Vihollisjoukko oli noussut maihin tuhotakseen majakan syvyyspommeilla. Bengtskärin majakka oli strategisesti tärkeä kohde, sillä Pohjoismaiden korkeimmalta majakalta oli myös hyvät tähystys- ja tulenjohtomahdollisuudet. Majakka kohoaa 52 metriä merenpinnan yläpuolelle.
Taistelun lopputulos meni täpärälle. Suomalaiset olivat vetäytyneet jo ylempiin kerroksiin, kun jäljellä oli enää yksi ainoa kranaatti. ”Kasta den!”, kuului käsky. Heitä se! Kranaatti heitettiin portaisiin, joita pitkin vihollinen yritti edetä ylemmäs. Eteneminen loppui siihen. Vihollinen ei tiennyt, että suomalaiset olivat käyttäneet viimeisen kranaattinsa.
Samaan aikaan suomalaiset merisotilaat olivat nopeasti lähteneet liikkeelle kohti Bengtskäriä, ja tulivat majakkaa puolustavien miesten avuksi. Elokuvan mukaan apujoukot eivät tienneet majakan sisälle jääneistä suomalaisista.
Elokuva ei esittele teoriaa, jonka mukaan myös ilmavoimille olisi lähetetty majakalta kutsu ja käsky pommittaa majakkaa, vaikka siellä on omia.
Vihollinen kosti suomalaisten ansiokkaan torjunnan ja pommitti majakkaa seuraavana päivänä. 11 miestä kuoli. Sittemmin pianistina ja säveltäjänä kunnostautunut Einar Englund (1916-1999) sai vamman pikkusormeensa, mutta tämä kyettiin korjaamaan niin, ettei vamma häntä myöhemmin haitannut. Englundin säveltämää musiikkia on käytetty elokuvan taustamusiikkina.
Bengtskärin majakan kunnostustöiden alku, jatko sekä nykyinen tilanne selvitettiin sotahistoriaan liittyvän osuuden jälkeen. Pro Bengtskär, jota suomalainen yritysjohtokin 1980-luvulla tuki, oli alku. Turun yliopisto ja Åbo Akademi jatkoivat 1990-luvulla. Robert Paulig lanseerasi kahvin nimeltään ”Bengtskär” ja kahvipurkin kyljessä komeili punapukuinen pookineito. Vuonna 2000 Turun yliopistosäätiö osti majakan.
Suuri onnenkantamoinen oli, että juuri 90-luvun alussa Paula Wilson työskenteli Åbo Akademissa saaristoon liittyvien asioiden parissa. Hän teki aloitteen Bengtskärin kunnostustyön jatkamisesta, ja kiinnittyi sitten puolisonsa Per Wilsonin kanssa pysyvästi Bengtskär-projektiin.
1990-luvun lama auttoi Bengtskäriä, sillä monia taitavia rakennusalan ammattilaisia oli työttömänä, ja heidät saatiin töihin kunnostamaan graniitista rakennettua majakkaa.
Kino Olympia Hangossa on aina ollut mukana majakkapäivän vietossa ja tehnyt tilaa Suomen majakkaseuran esityksille. Aulassa oli myytävänä myös majakkaseuran tuotteita, mm. vastikään ilmestynyt kirja Gustavsvärnistä, dvd ”Suomenlahden majakoilla”, joka sisältää Bengtskärin tarinan (40 minuuttia) ja elokuvan ”Hankoniemen silmä – elämää majakan valokeilassa” (65 minuuttia). Mukana on myös tunnin mittainen elokuva ”Tulitornit – kylässä Suomenlahden majakkasaarilla”.
Teksti: Johanna Sirén-Kaplas
Kuva: Sari Nuotio
