Kvarnströmin kanta
Sähkön siirtohintojen nousuun puututaan
Tämä on kysymys, jota on pohdittu ja josta on keskusteltu ja kiroiltu varmasti melkein jokaisen kahvipöydän ääressä. Kysymys, joka herättää tunteita ja ihan syystä. Nimittäin sähkön siirtohinta. Nykytilanne, jossa siirtohinta voi olla paljon korkeampi kuin sähkön kulutushinta, on koettu epäoikeudenmukaiseksi. Ymmärrän tämän täysin. Laskujen kallistuminen turhauttaa, koska kuluttaja ei voi valita, mistä yhtiöstä hän hankkii sähkönsiirron.
Vielä enemmän suututtaa, kun saa tietää että yhtiö on esimerkiksi Finnwatchin tutkimuksen mukaan (globaaleja vaikutuksia tutkiva kansalaisjärjestö) tehnyt aggressiivista verosuunnittelua. Sähkönjakelussa on kyse luonnollisesta monopolista, jota emme voi kilpailuttaa. Sähköverkkoja ei ole järkevää rakentaa rinnakkain. Voimme kilpailuttaa vain sähköenergian osuuden ja valita sen, miten se on tuotettu.
Kymmenessä vuodessa siirtohinnat ovat nousseet jyrkästi. Ongelma on kokonaisuutena monimutkainen, eikä ratkea hetkessä. Hyvä uutinen on kuitenkin se, että Sanna Marinin hallitus on ryhtynyt toimiin, toisin kuin Juha Sipilän hallitus. Muutos ei tapahdu nopeasti, mutta suunta on nyt oikea.
Hallitus antoi tammikuun lopussa sähkönsiirtoa koskevan hallituksen esityksen ja asetti sähkön siirtohinnoittelua arvioivan asiantuntijatyöryhmän sekä käynnisti valmistelun, jonka tavoitteena on puuttua mm. kansainvälisten pääomasijoittajien hallinnoimien sähkönsiirtoyhtiöiden verovälttelyyn.
Päätös puuttua aggressiiviseen verosuunnitteluun on tärkeä. Kun estämme voittojen siirtämisen ulkomaille, tasaamme pelikenttää kotimaisille yrityksille ja omistajille, joilla ei ole mahdollisuutta samankaltaiseen verovälttelyyn. Sen lisäksi että saamme enemmän verotuloja, suomalaisten yritysten kilpailukyky paranee.
Mutta miten jouduimme tilanteeseen, jossa hinnat nousivat rakettimaisesti? Tausta on tuttu. Tapani-myrsky iski Suomeen 26. joulukuuta 2011 aiheuttaen merkittävän määrän poikkeuksellisen pitkiä sähkökatkoja. Tämän jälkeen eduskunta päätti uusista vaatimuksista, jotka velvoittivat yhtiöitä vahvistamaan verkkoja myrskyjen varalta. Käytännössä tämä tarkoitti investointeja ja ilmassa kulkevien johtojen kaivamista maahan. Kaikki ymmärtävät että tämä maksaa, mutta hinnankorotusten pitää olla maltillisia.
Jälkikäteen on ilmennyt, että myrskyihin varautuminen kattaa vain murto-osan siirtolaskujen noususta. Syksyllä 2020 Yle selvitti Energiaviraston virallisista valvontatiedoista, miten vuonna 2015 tehty valvontamallin muutos vaikutti verkkoyhtiöiden sallittuun liikevaihtoon ja sitä kautta siirtohintoihin. Tulosten mukaan 13 yhtiön verkkoinvestoinnit aiheuttivat siirtomaksuihin keskimäärin vajaan neljän prosentin vuotuisen korotustarpeen ja -mahdollisuuden vuosina 2016-2018. Kuluttajille korotus oli kuitenkin paljon isompi. Käytännössä asiakkaat joutuivat maksamaan selvityksen mukaan sekä valvontamallin muutoksesta että investoinneista.
Tilanne oli haastava, kun eduskunta hyväksyi sähkömarkkinalain muutoksen vuonna 2013. Lain tavoitteiden vuoksi Energiavirasto nosti valvontamallissaan yhtiöiden tuotto-oikeuksia, jotta pienetkin yhtiöt pystyisivät tekemään riittäviä investointeja. Malli on kuitenkin osoittautunut liian anteliaaksi. Nyt korjataan näitä virheitä. Tehdään se, mikä on mahdollista.
Suuressa kuvassa kantani on täysin selvä: tämän kaltaisen monopolitoiminnan pitäisi olla julkisessa omistuksessa. Vaikka emme voi nyt ottaa sähköverkkoja takaisin julkiseen omistukseen, kuten pitäisi tehdä, hallituksen päätökset tulevat vaikuttamaan siirtohintoihin positiivisella tavalla, vaikkakin tämä tapahtuu viiveellä pitkien sopimuskausien takia.
Hallituksen esitys velvoittaa Energiaviraston muuttamaan hinnoittelumalliaan siten, että muutokset tulevat voimaan vuoden 2022 alusta. Muutokset näkyvät hinnoissa vuosien viiveellä riippuen paikallisen sähkönsiirtoyhtiön aiemmasta hinnoittelusta. Joidenkin kohdalla vaikutus näkyy jo muutaman vuoden kuluessa, mutta on myös useita yhtiöitä, joissa muutos toteutuu vasta vuonna 2028.
Työ- ja elinkeinoministeriö arvioi, että jakelumaksujen osuus pienenee jo ensi vuonna, kun jakeluyhtiöt voivat kerätä asiakkailtaan näitä maksuja enää yhteensä noin 350 miljoonaa euroa, mikä on kolmanneksen vähemmän kuin vuonna 2020.
Esityksessä alennetaan myös siirtomaksujen vuotuista korotuskattoa. Tämä hillitsee lyhyellä aikavälillä suurimpia korotuksia, mutta ei ole pitkällä aikavälillä ratkaisevin tekijä sähkönsiirtohintojen suitsimisessa. Työ ei ole vielä valmis, mutta tämä tarpeellinen suunnanmuutos on hyvä alku.
Johan Kvarnström
kansanedustaja
