KVARNSTRÖMIN KANTA
Demokratia koetuksella
On tammikuu 2021, tapahtumarikas kuukausi. Valtiopäivät avataan vasta helmikuun alussa, mutta eduskunnan istuntovapaa ei tarkoita sitä, etteikö meillä kansanedustajilla olisi töitä.
Liikenne- ja viestintävaliokunnassa käsittelemme ehdotusta uudesta tartuntatautilaista. Jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, niin lausuntomme on valmis tämän tekstin julkaisemisen jälkeen ja laki voidaan hyväksyä helmikuussa.
Monet huolestuneet yrittäjät ovat ottaneet yhteyttä lakiehdotuksesta. Se on isossa kuvassa tarpeellinen, mutta ”piru piilee yksityiskohdissa”, jos piilee. Meidän täytyy nyt olla erittäin tarkkana kaikissa lausunnon tai mietinnön antavissa valiokunnissa.
Ilman tätä uudistusta koronan torjuminen, joka on valitettavasti edelleen ajankohtaista, jäisi tehottomammaksi, mikä olisi sekä terveyden että talouden kannalta huono vaihtoehto.
Lakimuutoksen tavoitteena on vahvistaa paikallisten ja alueellisten viranomaisten mahdollisuuksia tehdä ennakoivia ja nopeita toimia koronaviruksen leviämisen estämiseksi. Epidemian eri vaiheissa keinot ovat erilaiset, ne porrastetaan hybridistrategian toimintasuunnitelman mukaisesti.
Epidemian torjumisessa on sekä hyvää että huonoa. Plussaa on rokottaminen, miinusta Eurooppaan levinnyt muuntunut virus. Tämän takia hallitus päätti viime viikolla, että sisäministeriö valmistelee esityksen rajaliikenteen tiukentamiseksi. Lisäksi linjattiin, että ulkoministeriö valmistelee matkustussuositusten päivittämisen.
Valitettavasti nämä toimet tuovat mieleen viime vuoden. Nythän pitäisi olla uusi, toivorikkaampi vuosi. Uskon, että sellainen vielä tulee, vaikka alku on ollut jännittävä niin hyvässä kuin pahassa.
Tammikuun ensimmäisenä päivänä Brexit astui voimaan – onneksi sopimuksen kautta, vaikka asia on muuten monella tavalla ikävä. Keskiviikkona 20. tammikuuta Yhdysvalloissakin elettiin historiallisia hetkiä Joseph Bidenin aloittaessa presidentin tehtävässään. Kirjoittaessani tätä monta päivää aikaisemmin, olen huolestunut siitä, meneekö kaikki hyvin virkaanastumispäivänä. 6. tammikuuta osa Trumpin kannattajista hyökkäsi Capitol-kukkulalle, tunkeutui kongressiin demokratian sydämeen. Sen vuoksi mikään ei tunnu enää etukäteen varmalta.
Maailmalla tapahtuu myös perjantaina 22. tammikuuta, kun YK:n ydinasekieltosopimus astuu voimaan. Suomenkin pitäisi vihdoin hyväksyä sopimus, olisi pitänyt jo kauan sitten. Hallituspuolueista SDP, Vihreät ja Vasemmistoliitto puoltavat allekirjoittamista. Viimeistään nyt, kun sopimus on astunut voimaan ja monet maat ovat siinä mukana, Suomen pitää ottaa askel rauhan ja turvallisuuden puolesta.
Suomen pitää myös ottaa konkreettisia askelia kohti hiilettömyyttä. Olen iloinen siitä, että fossiilittoman liikenteen tiekartta on nyt valmis lausuntokierrokselle. Ei ole kyse polttoaineveron korotuksista, vaan siitä että Suomi on valmis nostamaan biopolttoaineiden ja tulevaisuuden sähköpolttoaineiden (sekä liikennepolttoaineet että vety) osuuksia merkittävästi.
Sähköautojen akkuteknologia on Suomessa kasvava ala ja jo ensi viikolla julkaistaan akkustrategia. Biopolttoaineita ja biokaasua on tietenkin tuotettava ekologisesti kestävällä tavalla ja niiden lähteiden on oltava kotimaisia aina kun mahdollista.
Lopuksi vielä pari ajatusta hyökkäyksestä Yhdysvaltojen kongressiin, joka oli hyökkäys koko demokratian ideaa vastaan. Häpeällinen teko, joka herättää monta kysymystä oikeistopopulismista. Ilmiötä tutkitaan koko ajan, siitä kirjoitetaan kirjoja ja analyysejä – mutta vastaukset jotka oikeasti auttaisivat, toisivat empatian, sivistyksen ja vakauden takaisin – karkaavat.
Katseet kääntyvät usein yhteiskunnan hyvinvointiin ja järjestelmiin. Mutta oikeistopopulismi nousee sekä kasvu- että lama-aikana, niin Yhdysvalloissa kuin Pohjoismaissa, ja näiden ero on äärimmäisen iso. Yhteinen tekijä on toki globalisaation vaikutus, teollisuuden poismuutto ja kokemus siitä, että ehdotetut ilmastoteot uhkaavat tuttua elämäntapaa. Ytimessä on näköalaton käsitys siitä, että länsimaailmalle käy huonosti, syy on ulkopuolella, ja että vastauksia löytyisi menneisyydestä.
Tämän takia meillä on” Suomi takaisin” ja Yhdysvalloissa “Make America Great Again”. Meidän silmissämme oikeistopopulistit kiistävät faktat, he ovat ikään kuin salaliittoteorioiden uhreja. Omasta mielestään he ovat kriittisen ajattelun sankareita. “I did my own research”, mikä yleensä tarkoittaa sitä, että he katsoivat jonkun videon Youtubessa.
Oxford Internet Instituten mukaan sosiaalisen median manipulaatio on neljässä vuodessa muuttunut pienistä huolista globaaliksi uhaksi demokratialle ja ihmisoikeuksille. Oma kantani on selvä: digijättiläisillä, kuten Facebook ja Twitter, on liikaa valtaa, ja näiden alustojen algoritmien pitäisi toimia vastuullisemmin. Ne eivät saisi millä hinnalla tahansa yrittää houkutella käyttäjien huomiota kuten ne nyt tekevät. On niissä toki paljon hyvääkin ja paljon mahdollisuuksia demokratian vahvistamiseksi.
Toivottavasti vuosi 2021 jää historiaan vastuullisuuden, vakauden ja toivon vuotena, vaikka alkuvuosi on ollut töyssyinen matka.
Johan Kvarnström
kansanedustaja
THOMAUSTAUKO
Paikallisdemokratia on yhteiskuntamme perusta
Korona, poliittinen tilanne Yhdysvalloissa sekä talvinen sää ovat hallinneet uutistarjontaa viime aikoina. Harva on suunnannut katseensa lähidemokratiamme kulmakiveen – kuntavaaleihin. Monelle vaalit tuntuvat hyvin kaukaisilta, vaikka kuntavaaleihin on vähemmän kuin kolme kuukautta. Äänestyspäivä on sunnuntaina 18. huhtikuuta ja ennakkoäänestys jo 7.-13. huhtikuuta.
Yksi politiikan omituisuuksia on, että kiinnostus ja äänestysprosentti ovat niin alhaisella tasolla kuntavaaleissa. Kuitenkin nimenomaan kunnissa tehtävillä päätöksillä on erittäin suuri ja suorin vaikutus meidän arkeemme. Kunnissa päätetään lähipalveluista, kuten esimerkiksi vanhustenhoidosta, kouluista, päivähoidosta, liikennejärjestelyistä, kaavoituksesta, kirjastoista ja liikuntamahdollisuuksista. Kaikki päätökset eivät vaikuta kaikkien kuntalaisten elämään, mutta suurin osa päätöksistä vaikuttaa hyvinkin konkreettisesti useimpien jokapäiväiseen elämään.
Suurin osa kollegoistani, puoluekannasta riippumatta, sekä hallituksessa että eduskunnassa ovat ehdokkaina keväällä. Sekin on osoitus kuntavaalien merkityksestä. Paikallisdemokratia on yhteiskuntamme perusta. Kehottaisin jokaista, joka on vähänkään kiinnostunut yhteiskunnallisista asioista, harkitsemaan ehdokkuutta ja olemaan yhteydessä omaa aatemaailmaa lähellä olevaan puolueeseen. Kaikki eivät tule valituksi ja politiikkaan ja vaaleihin liittyy välillä myös suurta draamaa. Mutta jo ehdokkaana oleminen on tärkeää demokratiamme kannalta.
Ja vaikka ei kunnanvaltuustoon pääsisikään, on ehkä mahdollista saada jokin lautakuntapaikka tai vastaava luottamustehtävä, jossa on mahdollisuuksia olla mukana suuntaamassa toimialan tai päättävän toimielimen toimintaa. Tarvitaan monenlaista osaamista ja näkemyksiä. Riittää vallan hyvin, että on aktiivinen kuntalainen. Ei kannata vähätellä omaa osaamistaan – työ tekijäänsä opettaa – ja jokaisella on oma näkökulmansa ja osaamisensa, ja kaikki tuovat siten arvokkaan kortensa kekoon.
Täällä Länsi-Uudellamaalla kunnat ovat ihmisen kokoisia ja päätöksentekijä tuntee hyvin paikalliset olosuhteet ja maantieteelliset paikat. Lisäksi mukana oleminen on, harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta, mukavaa ja palkitsevaa. Välillä mediasta, sekä perinteisestä että sosiaalisesta, voi saada toisenlaisen kuvan ja kuntapolitiikka tuntuu ehkä kovinkin raadolliselta. Minusta tämä on suurimmalta osin harhakuva, sillä yleensä vain ongelmat nousevat esille ja julkisuuteen.
Käytännössä kuntapolitiikka on loppujen lopuksi kuitenkin hyvin pragmaattista. Tehdään yhteistyötä, yritetään löytää kompromisseja ja tehdään päätöksiä yhdessä. Saadaan uusia tuttavuuksia ja ystäviä yli puoluerajojen, oma maailmankatsomus avartuu ja oppii ymmärtämään erilaisia tulokulmia eri kysymyksiin.
Yleinen äänioikeus, demokratia ja mahdollisuus vaikuttaa eivät ole itsestäänselvyyksiä. Eivät maailmanlaajuisesti katsottuna tällä hetkellä, tai historiallisesti katsoen omassakaan maassamme. Niitä kannattaa vaalia. Sen takia uskallan väittää, että kuntapoliitikot ja kunnallisvaaliehdokkaat ovat länsimaisen demokratiamme arjen sankareita.
Thomas Blomqvist
Pohjoismaisen yhteistyön
ja tasa-arvon ministeri
