Käsien pesu, etäisyyden pitäminen, kasvomaskin käyttö, ei sairaana töihin tai kouluun. Kaikki nämä ohjeet on meihin iskostettu viime kuukausina ja voidaan sanoa, että siinä yhteiskunta on onnistunut hyvin. Vauvasta vaariin pesemme kädet huolella, käsidesiä on joka puolella, ja toimimme muutenkin vastuullisesti. Meidän pitää nyt jaksaa jatkaa näitä ponnisteluja.
Sen sijaan on ehkä jäänyt hiukan taka-alalle mm. presidentti Niinistön kehotus henkisestä läheisyydestä fyysisestä etäisyydestä huolimatta. Ihminen on pohjimmiltaan hyvin sosiaalinen olento. Meistä suomalaisista kerrotaan kansainvälisissä piireissä erilaisia tarinoita, kuten: ”Mistä erotat ulospäin suuntautuneen suomalaisen?” Vastaus: ”No siitä, että hän tuijottaa sinun kengänkärkiäsi, ei omiaan.”
Siitä huolimatta, että me kansainvälisesti katsoen ehkä olemme ujompia ja vähäpuheisempia, mekin kaipaamme läheisyyttä, lähimmäisen rakkautta ja että meidät huomioidaan. Nämä tarpeet vain korostuvat poikkeusoloissa.
Ellei jo aikaisemmin ole ollut tapana päivittäin soittaa omille vanhemmilleen tai jollekulle iäkkäämmälle sukulaiselle tai tuttavalle, niin nyt on korkea aika aloittaa. Etenkin vanhempi polvi ja muut riskiryhmään kuuluvat, jotka jo keväästä lähtien ovat olleet enemmän tai vähemmän eristyksessä, ovat joutuneet kärsimään harrastusten, kulttuurin ja muun kanssakäymisen näivettymisestä. Sama voi toki päteä myös nuorempiin ihmisiin.
Yksinäisyys oli jo ennen korona-aikaa aivan liian monelle suomalaiselle jatkuva seuralainen. Säännölliset vaikka lyhyetkin puhelut saattavat olla, kirjaimellisesti, elintärkeitä ja toimivat vähintäänkin piristävinä henkireikinä arjessa. On tärkeää, että selviämme tästä kriisistä ehjin nahoin myös henkisesti.
Myös työpaikoilla, joissa ollaan siirrytty kokonaan tai osittain etätyöhön, kannattaa toimia siten että työpaikan yhteishenki ja sosiaaliset kontaktit pysyvät vireinä. Tämä vuosi on pakottanut useimmat meistä varsinaiseen digiloikkaan, jossa työhön ja vapaa-aikaan liittyviä kokouksia hoidetaan etänä. Yhtä lailla on hyvä tapa pitää etänä säännöllisiä kahvitaukoja tai kokouksia, jossa vain kerrotaan kuulumisia ilman sen tarkempaa agendaa.
Eikä tätä tietenkään tarvitse rajata vain työporukan kanssakäymiseen. Myös ystävien kanssa etäsovellus toimii hyvin. Kannattaa kokeilla! Jos varaa vaikka pari tuntia rupatteluun, kukin omassa kodissaan mutta yhdessä hyvää ruokaa ja juomaa nauttien, huomaa että aika kuluu kuin siivillä ja tulee yllättävän vahva olo siitä, että olisi istunut iltaa yhdessä aivan oikeasti. Jos pienen vinkin antaisi tähän, niin ehkä etukäteen kannattaa sopia suurin piirtein mitä syödään, jotta kuuluisa annoskateus ei iskisi muuten mukavaan etätapaamiseen.
Olemme kaikki yksilöitä ja ihmiset reagoivat eri tavalla poikkeuksellisiin tapahtumiin. Olen kuullut hienoja esimerkkejä siitä, kuinka on kerätty rohkeutta ja kysytty ystäviltä, miten he ovat kokeneet viimeiset kuukaudet. Ystävien kesken saattaa syntyä hyvinkin syvällinen ja voimaannuttava keskustelu.
Ihmiset, joita on tuntenut pitkään, ovat kokeneet ajan hyvin eri tavalla. Toiset ottavat tilanteen kevyemmin, toiset taas paljon vakavammin. Sitä on vaikeata ennustaa ja tietää – eikä sitä välttämättä ollenkaan näe päältäpäin. Ellei uskalla kysyä. Ja ottaa henkistä läheisyyttä.
Thomas Blomqvist
Pohjoismaisen yhteistyön ja tasa-arvon ministeri
