Olen tarkastanut eri tilanteissa runsaat 500 pientaloa kauppaa tai korjaustoimia varten. Niistä 85 prosenttia on rakennettu ennen 2000-lukua. Ennen 1980-lukua rakennettujen pientalojen savupiippujen paloturvallisuus ei ole yksin nuohouksesta kiinni, vaikka sillä on suuri merkitys.
Vähälle huomiolle on jäänyt väli- ja yläpohjien lämmöneristetilan tärkeä paloeristys. Sitä eivät nuohoojat tarkasta. Useissa eteen tulleissa palotarkastajien raporteissa ei ole mainintaa paloeristyksestä. Useimmiten myös kuntokartoittajien raporteista maininta puuttuu, eli ei ole tarkastettu.
Yleensä paloeristeenä on likaantunut tavallinen mineraalivilla, roskainen ja pölyinen hiekkapeti tai suoraan puru, turve tai muu eriste piippua vasten. Jos piippuun tulee halkeama eristeiden kohdalla, on tulipalon riski suuri, jopa räjähtävä. Tällaisen kustannuksiltaan pienen virheen takia nk. rintamamiestalojen paloturvallisuus on saanut huonon maineen.
Nykyisten paloturvamääräysten mukaan eristetilan kohdalla tulisi olla 100 millimetrin palamaton paloeristys luokkaa A1. Mainittujen aikakauden talojen asujien olisikin hyvä tarkastaa paloeristykset ja tarvittaessa korjata ne nykymääräysten mukaiseksi vielä ennen talvea. Riski on suuri nyt, kun vanhoja hormeja aletaan lämmittää tehokkaasti.
Jussi Törmänen
Raasepori
