Taivaan portilta hornan kuiluun tipahti BK-46 miesten SM-käsipallon välierissä, kun taas Dicken luki tätä ilmestyskirjaa onnistuneesti nurin päin.
Varsinainen ilmestys oli ratkaiseva viides koitos Karjaan urheiluhallissa, missä Dicken rypisti merkillisten vaiheiden jälkeen niskan päälle maalein 26-28 (10-17) ja eteni Cocksia vastaan finaaliin voitoin 3-2.
BK:lla oli sarjassa jo 2-0-johto ja kolmaskin natsa viittä vaille vyöllä, mutta kultajahti kuivahti pronssipainiin Grania vastaan. Pronssiotteluiden aikataulu ei ole vielä selvillä.
Paljon pieleen
Dicken jatkoi tiistaina viitospelin avausjaksolla edellisen kohtaamisen rusentavalla linjalla. Allapäin esiintyneet isännät lamaantuivat vastustajan voimasta, eikä tunnelmaa parantanut se, että Dicken-vahti Patrik Roslander torjui terhakasti menemään.
Dickenillä on tolppien välissä runsauden pulaa, kun nelospelin sankari Tuomas Laitinen nakattiin tiistaina vain tyynesti penkille ja oli Roslanderin vuoro loistaa. Reservissä on vielä liigan viime kauden tähdistökentän häkkäri Mikael Mäkelä.
BK kaivoi itselleen kamalan kuopan eikä kenestäkään ollut joukkuetta ensipuoliskolla sytyttämään.
-Vaikea sanoa, mitä siinä tapahtui. Tuhlasimme vain liikaa paikkoja ja Dicken osui omistaan. He pääsivät kontraamaan virheistämme ja paluupallotkin pomppivat heidän käsiinsä. Siinä meni vain paljon asioita pieleen, valmentaja Andreas Rönnberg totesi.
Paljon putkeen
Onkin omituista, miksi BK ei voinut jo avausjaksolla pelata samalla ilmeellä, mikä sillä kakkospuoliskolla oli. Ilmiömäisesti saivat polkkapaidat kirittyä itsensä kahdeksan maalin takamatkalta rinnalle ja jopa maalilla ohi.
Puolustuksessa iskettiin kovempaa prässiä päälle ja Dicken näytti yllättyneen siitä, että BK edes enää yrittää. Yhdistelmä Dickenin pöhköjä pallonmenetyksiä, vieraiden jäähysumaa, BK:n tehokkaasti toiminutta 7 vastaan 6-hyökkäystä sekä Miksu Heinosen mullistavaa maalivahtipeliä sysäsi sensaation äärelle.
-Ensimmäinen ja toinen puoliaika olivat kuin kaksi eri peliä. Itse jaksan aina uskoa voittoon koko 60 minuutin ajan, ei siinä kannata tulostaululle tuijottaa. Ei se vaadi kuin muutaman torjunnan ja parempaa viimeistelyä, niin peli voi äkkiä kääntyä. Lähelle pääsimme, mutta lopussa ei onnetar ollut enää puolellamme, laituri Sebastian Säkkinen mietti.
-Olin jo varma, että viemme tämän pelin, Rönnberg sanoi.
BK jatkoi sitkeästi ilman maalivahtia ja tilanteessa 25-25 Roslander torjui Kenneth Dahlbergin vapaan viivaheiton ja Max Granlund viskasi pallon tyhjiin. Seuraavaksi Nico Rönnbergin kuti vaimennettiin ja samainen Granlund tempaisi toistamiseen tyhjiin. Sitä eroa BK ei enää saanut kiinni.
-Kenulla oli paikka viedä meidät johtoon, mutta maali tulikin meidän päähän. Tällaiset pienet asiat käänsivät pelejä läpi sarjan. 7 vastaan 6 oli toiminut hyvin, emmekä saaneet kuudella kuutta vastaan tarpeeksi hyviä hyökkäyksiä, joten jatkoimme sen takia ilman maalivahtia, valmentaja Rönnberg selvitti.
Myös tuomaripelistä jäi hampaankoloon.
-Tilanne oli tasan ja Dickenillä jäähy, kun he tekivät päivänselvän väärän vaihdon. Kaikki muut näkivät sen, paitsi toimitsijapöydällä he, joiden se kuuluisi nähdä. En haluaisi tuomareista purnata, mutta pelin tuossa vaiheessa kyseessä on ratkaiseva hetki. Dicken olisi joutunut kahden miehen alivoimalle, pelinrakentaja Jac Karlsson manasi. Samaan hengenvetoon voi tosin sanoa, etteivät kaikki kotijoukkueenkaan kolttoset päivänvaloa kestäneet, ja niistä selvittiin ilman seuraamuksia.
Tuskien taival
BK:n kannalta on kohtalon ivaa, että liigassa tuhoisinta jälkeä kuudesta metristä tehnyt joukkue ampui itseään välierissä jalkaan lähietäisyydeltä. Kolmospelissä sieltä tuli kolme pummia tilanteessa, jossa yksikin maali olisi riittänyt sarjan naulaamaan. Viidennessä ottelussa kuuden metrin saldoksi muodostui hyvin heikko 15/32.
-Tuskin kukaan tahtoo heittoprosenttejaan nähdä, en minä ainakaan. Pelasin yhden huonoimmista otteluistani. On rankkaa, kun haluaa ottaa vastuuta ja tehdä ratkaisuja, mutta ei onnistu, Säkkinen pureskeli.
Karjaalaiset tunsivat tiistaina kahta kauheampaa tuskaa kolmannen koitoksen hukatuista paikoista ja Ian Martinin verkkoon kimmonneesta tasoitusmaalista, joka käänsi koko kelkan.
-Olimme jo niin lähellä finaalia ja nyt se ottelu harmittaa vielä enemmän. Jotkut pelaajat kärsivät henkisesti siitä tappiosta, kun vastaavasti Dicken sai voitosta lisää henkeä ja uskoa, Rönnberg tuumi.
Kipeää tekee
BK kärsi myös fyysisesti, sillä Karlsson sai kolmospelissä osumaa lonkan seudulle ja oli mennyttä kalua. Hän tuli välieriin jo valmiiksi polveaan poteneena, eikä kyennyt peliä tyypilliseen tapaansa pyörittämään.
-Kipua on lonkassa aika paljon ja sitä on pillereillä ja voiteilla hoivattu. Liikuin kentällä kuin 70-vuotias ukko, ja kun yritin juosta mukaan kontrauksiin, niin tuli ilkeän repivää tunnetta. Sanoin Andreakselle, että voin puolustaa, mutta ehkä jonkun muun olisi parempi hyökätä tilallani. Hän kuitenkin luotti kokemukseeni ja ajatteli ehkä niin, että kun olen 60 minuuttia tottunut pelaamaan, niin ilman minua hyökkäys voisi takkuilla vielä enemmän, Karlsson sanoi.
-En usko, että pelaan pronssiotteluissa, ellei tapahdu jotain ihmettä. Ei minun olisi ehkä tänäänkään pitänyt pelata.
Pettymysten pettymys
BK:n peliä rakennettiin Nico Rönnbergin ja Karlssonin laadun varaan, eikä se lopulta kestänyt toisen vajaakuntoisuutta. Nicostakin nähtiin viitospelissä aiempiin otteluihin verrattuna vaisumpi versio, mutta hän sai myös Dicken-puolustuksen jakamattoman huomion.
BK joutui puolustuksessaan skannaamaan vastustajaa laajalla säteellä, kun taas Dicken virittäytyi tiiviimmälle taajuudelle. Nicon lisäksi pakkeina nähtiin ”70-vuotias” Karlsson sekä nuorukaiset Oliver Nordlund ja Miska Henriksson, joiden rahkeet eivät vielä tähän sotaan riitä. Stefan Trpchevski ei puolestaan pelannut tiistaina sekuntiakaan ja se on ulkomaalaisvahvistukselle melko masentava paikka.
-Emme ole saaneet hänestä irti sitä mitä toivoimme, Rönnberg kuittasi.
Välierätappio söi miestä rotan lailla.
-Dickenille kaikki kunnia, mutta onhan tätä kaiken tapahtuneen jälkeen hyvin vaikea niellä. En muista, milloin olisi viimeksi ollut käsipallourallani näin pettynyt, valmentaja vaikeroi.
Hän ei jaksanut häämöttävistä pronssipeleistä paljon innostua, eikä Säkkistäkään heti pelin jälkeen kiinnostanut se savotta pätkääkään.
-Mutta kyllä tästäkin selvitään. Moni on välierissä hävinnyt ja jäänyt elävien kirjoihin. Enköhän minäkin hengissä pysy, hän muotoili. Karlsson yritti sovitella pettymystään perspektiiviin.
-Tämä on ollut kummallinen kausi. Meillä on ollut loukkaantumisia, pelaajia jumissa varusmiespalveluksessa ja on pelattu tyhjissä halleissa. Ilman yleisöä pelaaminen on koetellut meitä nyt kun oli vielä kotietu Dickeniä vastaan. Uskon, että jos halliin olisi päässyt yleisöä, niin olisimme vieneet tämän 3-0, hän virkkoi. Jos ei muuta, niin jossittelun lyhyen oppimäärän BK-46 sai näissä välierissä suoritettua.
Ottelutilastot, BK-46: Nico Rönnberg 6/12 (7 m 1/2), Sebastian Säkkinen 6/12 (7 m 3/3), Linus Lindberg 4/6, Jac Karlsson 3/6, Kenneth Dahlberg 3/5, Robin Sjöman 2/4, Albert Lindholm 1/4, Oliver Nordlund 1/3, Miska Henriksson 0/1. Yhteensä 26/53 (49 %).
Maalivahdit: Miksu Heinonen (60 min.) 18 torjuntaa.
Jäähyt: Rönnberg, Säkkinen, Dahlberg, Sjöman 2 min. Maalit Dickenille 6-1.
Pallonmenetykset: 8.
Dicken: Max Granlund 6/16, Ian Martin 6/13 (7 m 2/2), Anton Remy 4/6, Joacim Broman 3/5 (7 m 3/4), Oskar Monnberg 3/4, Felix Nilsson 3/3, Benny Broman 2/3 (7 m 1/1), Tadas Stankevicius 1/1, Filip Söderlund 0/2. Yhteensä 28/53 (53 %).
Maalivahdit: Patrik Roslander (60 min.) 19 torjuntaa.
Jäähyt: Stankevicius, Granlund, Söderlund, B. Broman, Remy, Johan Gripenberg 2 min. Maalit BK:lle 11-4.
Pallonmenetykset: 10.
