Miksi muna, tipu ja pupu ovat pääsiäisen symboleita? Miten pääsiäisen ajankohta lasketaan? Mihin virpomisperinne perustuu? Suomalaisen kirjallisuuden seuran uusi juhlakalenteri näyttää, miten eri tavoin pääsiäistä voi viettää.
Pääsiäinen, kristinuskon tärkein juhla, juhlistaa Jeesuksen ylösnousemusta. Pääsiäiseen liittyy myös kansanuskoa. Ihmiset juhlivat keväällä sitä, että talvi päättyy ja luonto herää eloon. Uskottiin, että silloin aurinko tanssii.
Suomen kielen sana pääsiäinen tulee verbistä päästä, ja se merkitsee paaston loppumista. Kuunkiertoon perustuva mutkikas pääsiäissääntö määrää tänä vuonna pääsiäissunnuntain ajankohdaksi 4. huhtikuuta.
Pääsiäisen perinteitä ovat muna, rairuoho, mämmi ja virpominen. Juhlakalenterissa tulevat tutuksi myös hiljaisen viikon päivät, laskiainen, pääsiäisnoidat, uskomukset ja pääsiäiskokkoperinne. Esimerkiksi virpominen on nykyisin lasten perinnettä, mutta tavan takana on hyvin vanha perinne, johon on sekoittunut sekä kansanuskoa että kristinuskoa.
-Suomalais-ugrilaiset kansat ajattelivat, että puut ja oksat sisältävät taikavoimia. Oksan heiluttaminen ajaa pahat henget pois ja tuo onnea. Oksat olivat osa katolista pääsiäistä jo 500-luvulla. Pajun oksat symboloivat palmun oksia, joilla ihmiset tervehtivät Jeesusta tämän ratsastaessa Jerusalemiin aasilla. Paju on pohjoinen versio palmusta, vuotuisjuhlaperinteen asiantuntija, SKS:n arkistotutkija Juha Nirkko kertoo.
Muna taas symboloi kevään juhlaa, koska se viittaa uuteen elämään ja hedelmällisyyteen.
-Maailmanmuna on myytti, jonka mukaan maailma syntyy munasta. Se esiintyy muun muassa egyptiläisten, kiinalaisten ja inkojen vanhoissa myyteissä. Myös Kalevalassa maailma syntyy munasta, Nirkko valottaa.
Juhlakalenteri on verkkojulkaisu, joka esittelee SKS:n arkiston vanhaa ja uutta aineistoa hyödyntäen pääsiäisen, vapun, juhannuksen, kekrin – joka nykyaikana taidetaan tuntea paremmin amerikkalaisella nimellä halloween – itsenäisyyspäivän ja joulun viettoa, ja antaa tiivistä tietoa muista juhla- ja liputuspäivistä kuukausittain järjestettynä.
Juhlakalenterissa on myös runsaasti kuvia ja videoita vuotuisten juhlien viettämisestä ennen ja nyt. Äänessä ovat sekä sukupolvia Suomessa asuneet että uudet suomalaiset. Verkkojulkaisu on laadittu siten, että se on helposti lähestyttävä myös niille, joiden suomen kielen taito on heikompi. Juhlakalenteri sisältää myös opetussuunnitelmiin perustuvia oppimistehtäviä eritasoisille oppijoille.
Suomalaisen kirjallisuuden seura on vuonna 1831 perustettu tieteellinen seura ja kulttuurijärjestö. Seuraan kuuluu runsaat 2.300 jäsentä ja sen palveluksessa on noin 65 henkilöä.
