Joskus sotien välillä vakiintui ainakin jermujen käyttöön murheellinen toteamus: ”Pyysimme leipää. Saimme kiviä ja niistäkin herrat veivät parhaimmat.” Sanonnasta on rivompi versio, jonka jätän lukijan pohdittavaksi. Tämä kirpeä toteamus putkahti muutama päivä sitten keskustelussa esiin. Kysymys oli siitä, miten koronarokotus pantaisiin käytäntöön. Lievä epäily sai jalansijaa. Mitenköhän voitaisiin turvata oikeudenmukainen jakelu eri väestöryhmien kesken? Ettei vaan taas herrat saisivat nopeimman ja parhaimman tarjoilun?
Tällaisen epäluulon juuret saattavat olla syvästi juurtuneita Suomen kansan sieluun. Viranomaisten ja hallituksen on nyt syytä yrittää kaikin tavoin hälventää tätä hapanta epäluuloa. Luottamus tasapuoliseen rokotusohjelmaan on elintärkeä. Se varmistaa vilkkaan osallistumisen rokotuksiin. Näin pelastuu ihmishenkiä.
MTV kertoo, että jopas kolmasosa kansalaisista ei ottaisi vastaan rokotusta. On tyypillistä, että kieltäytyvät kuuluvat hyvinvointisukupolven lapsiin. Uskaltaisin myös veikata heidän olevan keskivertoa useammin vihreiden kannattajia. Minä minä -sukupolvi nostaisi tässä päätään.
Julkisen tahon on viisasta puhua alusta alkaen ymmärrettävästi ja selkeästi rokotejonon marssijärjestyksestä. Ensin pistoksen saa sairaaloiden ja hoitolaitosten henkilökunta. Näin he säästyvät taudilta ja voivat auttaa muista syistä hoidossa ja huolenpidossa olevia potilaita. Sitten ovat vuorossa yli-ikäiset vanhukset, sanokaamme yli 80-vuotiaat ja heidän kintereillään vanhat ihmiset, joita rasittavat ja heikentävät useat muut vaivat ja taudit. Sen jälkeen voidaan edetä ikäryhmästä toiseen ottaen samalla huomioon ryhmissä piilevät taudinkuvat.
Epäilyt järjestelmän toimivuudesta eivät pysähdy tähän. Muistamme vielä, miten kansainvälisten epidemioiden vyöryessä yli maailman, suuret valtiot käyttivät oman käden oikeutta. Tilattuja lääkemääriä ei tilauksista ja maksuista huolimatta toimitettu perille tilaajille, vaan ne ryöstettiin lentojen välilaskupaikoilla suurvaltojen lääkearkkuun. Onko nyt sama edessä?
Maailman terveysjärjestön WHO:n maine on jo mustattu levittämällä juoruja pääsihteerin osallisuudesta Etiopian ja Tigrayn maakunnan välisiin juoniin.YK:n elimillä on muutenkin aikaisempaa huonompi maine. Onko WHO nyt voimaton? Edessä saattaa olla myös rokotteiden hervoton hintakilpailu – ylöspäin.
Aivan lähiviikkoina koetellaan rajustikin ihmiskunnan solidaarisuutta ja kestokykyä mitä ankarimpien moraalisten koettelemusten ristiaallokossa. Vaikka Suomella ei liene kansainvälisiä vihollisia, voimme joutua armottomaan taisteluun oikeuksiemme puolesta. Siinä eivät sisu ja paljaat nyrkit auta. Vain vahvasti liittoutumalla suomalaiset saavat osansa pelastavasta lääkkeestä. Tämä voi olla karvas rohto persuille, mutta nieltävä se on.
Ralf Friberg
