Tuomas Puputilla oli yksi sana kuvaamaan tunnelmia Kalevan kisoissa.
-Hämmentynyt, IF Raseborgin keskimatkuri kiteytti.
Tenholan tempaisija tikkasi Turkuun hyvillä mielin, sillä 1 500 metrin ennätys oli parantunut kesän mittaan neljä sekuntia (3.53,70) ja 800 metrilläkin piti valmiutta haastamiseen olla. Valmentaja Ari Paunonen ounasteli starttien kynnyksellä, että nappivedoilla Puputti taistelee tonnivitosella viime vuoden tapaan pistesijasta ja kurottaa kasilla finaaliin.
Ounastelu ei valitettavasti mennyt sinne päinkään. 1 500 metrillä Puputti jäi vauhdin kiristyessä jalkoihin ja lipui maaliin vihoviimeisenä 13. sijalla yli neljän minuutin kellotuksella.
-Ennen lähtöä tuntui älyttömän hyvältä, mutta juoksun aikana tuli kaamea väsy. Kaikki on mennyt hyvin, enkä ymmärrä miksi tässä näin kävi. Kun vauhti kahden kierroksen jälkeen kiihtyi, niin en vain pysynyt perässä. Normaalisti pysyisin, sillä ei vauhdinlisäys niin jyrkkä ollut, hän kummasteli.
Seuraavana päivänä Puputti heitettiin 800 metrillä leijonan kitaan samaan alkuerään tulevan mestarin Joonas Rinteen, puolustavan mestarin Markus Teijulan ja finaalissa seitsemänneksi juosseen Niklas Heikkilän kanssa. Jatkoon pääsi erien kaksi parasta ja kaksi ajoilla. Puputti oli erässään kahdeksas ajalla 1.56,22, joka jäi kauden parhaasta puolitoista sekuntia.
-Ajattelin että ajalla voisi mennä finaaliin, jos kovassa erässä pidetään vauhtia. Kasilla on kuitenkin ollut alavireistä menoa ja sitä se oli nytkin, hän lausui.
Kesä-heinäkuun hyvä kunto ei kantanut kauden pääkilpailuun. Puputilta ei löytynyt Turussa viimeistä vaihdetta vastaamaan vauhdin vilkastumiseen.
-Väsynyttä oli ja kuntohuippu taisi jo mennä. Lahdessa heinäkuun puolivälissä meni tosi hyvin ja tuli tonnivitosen ennätys, mutta Espoossa elokuun alussa oli jo kasilla tukkoista. Ehkä harjoittelin liian kovaa siinä vaiheessa, kun kunto oli huipussaan. Täytyy nyt miettiä, millaisia ne viikot olivat, kun tuli hyviä tuloksia. Tekisi mieli kilpailla vielä loppukesästä ja kääntää kurssia takaisin oikeaan suuntaan, sillä ei tällaisiin juoksuihin tahtoisi kautta lopettaa.
Kramppi vieköön
Krista Lindholmin urakka Kalevan kisoissa loppui ennen kuin se ehti kunnolla alkaakaan. IF Raseborgin juoksija ampaisi torstaina naisten 400 metrin alkueriin, mutta jätti leikin kesken heti tokkiinsa pohjekramppien takia.
-Tuntemuksia oli jo ennen starttia, kun juoksin vetoja lämmittelyssä. Oikeassa pohkeessa tuntui pieni kramppi, mutta se meni ohi. Heti lähdön jälkeen kramppasi kuitenkin molemmissa pohkeissa ja nyrjäytin vähän nilkkaanikin. Tuollaista on joskus käynyt harjoituksissa, mutta en tiedä mistä niitä kramppeja nyt tuli, Lindholm sanoi.
Karjaalaisjuoksija oli viime vuonna kahden kymmenyksen päässä 400 metrin finaalipaikasta ja lähti Turkuun nousukuntoisessa vireessä. Finaaliin olisi vaadittu turhan tuhti ennätysparannus, mutta hyvälle juoksulle oli edellytyksiä. Edellisessä kisassa ennätysaika 57,40 oli jäänyt neljän sadasosan päähän.
-Ennätystä lähdin hakemaan ja siihen olisi ollut hyvät mahdollisuudet. Totta kai harmittaa, kun kauden pääkilpailu päättyy näin, mutta urheilu on välillä tällaista, Lindholm sanoi.
Auvisella vaikeaa, Takala nöyränä
Turun Kalevan kisat sujuivat meikäläisittäin alavireisesti ja pitkästä aikaa reviirimme jäi tyystin ilman mitaleja. Tomas Söderlundin ja Linda Sandblomin ohella pistesijalle ylsi Roope Auvinen, joka oli tehdä sen hyvin tutulla tyylillä. Kahtena edellisvuonna miesten moukarin kuudenneksi sijoittunut inkoolainen merkattiin myös nyt ensin samalle sijalle, mutta lipsui myöhemmin pykälän verran seitsemänneksi tuloksella 66,29.
Markus Kokkosen viimeisen kierroksen heitto 66,51 tuomittiin videotarkistuksella yliastutuksi, mutta protestin jälkeen suoritus syynättiin hyväksytyksi ja näin hän oli kuudes. Auvinen alkoikin jo kyllästyä kuutostiloihin, mutta Sjundeå IF:n sinkauttaja olisi mieluusti kääntänyt kelkkaa toiseen suuntaan. Helpolta tuntuneen karsintakiskaisun 65,15 jälkeen odotukset olivat korkeammalla.
-Heittäminen oli finaalissa vaikeaa. Jostain syystä jalat olivat vetelät ja terävyys puuttui. Enemmänkin olisi ollut tänään tarjolla, ainakin yhden tai kahden sijan verran, hän tuumaili.
Punaisen Manchester Unitedin lippiksen päähänsä vetäneen Auvisen takareidessä vilkkui toukokuussa punaista ja repeämän takia 22-vuotias nuorukainen klenkkasi tovin kepeillä. Vaiva on tehnyt heittämisestä varovaista ja askarruttanut mieltä kisatilanteissa.
-Jalka on nyt kunnossa enkä ole enää pariin viikkoon sitä miettinyt. Mutta kyllä sen takia täytyi hieman kompromisseja tehdä. Nopeusharjoittelua en ole pystynyt suunnitellusti tekemään ja se on vaikuttanut irtiottokykyyn. Kieltämättä jännitti tänne tulla, kun kisojakin on ollut niin vähän, ettei heittovarmuus ole parhaalla tolalla.
Matka jatkuu
Alle 68 metrin tuloksiin tyytynyt Auvinen ei ole kesällä hätyytellyt ennätystään 70,76, mutta ei suostunut hutikaudesta puhumaan.
-Talvi oli tähän asti uran paras ja ominaisuudet kehittyivät, ei se katoa mihinkään. Tavoitteeni on olla jonain päivänä maailman kärjessä ja olen vasta matkalla sinne. Jos ei tänä kesänä seiskakymppisiä tule, niin ei se isoa kuvaa haittaa, hän totesi.
Turussa mestaruuden vienyt Aaron Kangas on ollut loistovedossa koko kauden ja moukarinosteen kansikuvapoika. Auvinen on viihtynyt vuotta vanhemman kankaanpääläisen kanssa samoilla leireillä ja imenyt vaikutteita.
-Aaron on vahva ja varma. Varmuus tulee siitä, että hän tekee paljon töitä tekniikan eteen ja esimerkiksi kuivaharjoittelussa pyörähtelee harjanvarren kanssa. Olen itsekin alkanut tehdä sitä enemmän ja jalkaa kuntouttaessa sitä oli ohjelmassa aika paljonkin. Harjanvarren pyörittäminen voi kuulostaa alkeelliselta, mutta se on perustyötä, jota on vain tehtävä.
Nöyräksi vetää
Teo Takala oli keihään karsinnan jälkeen myrtynyt mies, sillä keppi ei totellut alkuunkaan IF Raseborgin rusauttajan käskyjä. Tuloksella 68,63 heltisi viidestoista sija ja paikka laulukuoroon. Finaaliin mentiin nykäyksellä 72,70, jonka Takala ylitti vielä heinäkuun lopussa Äänekoskella kolmesti.
-Aika nöyräksi vetää, hän huokaisi. Takeltelun taustalta paljastui olkapäävaiva, joka tuli riesaksi kesän toisessa kilpailussa Turun tilastopajacupissa.
-Äänekoskella toiveet heräsivät, mutta Turussa alkoi olkapäähän sattua. Siitä on jo otettu kuvat ja olen menossa ortopedi Harri Heliön juttusille. Jo karsinnan lämmittelyssä jäivät heitot niin lyhyiksi, ettei paljon odotuksia ollut, Takala sanoi.
Karjaalaislähtöinen keihästelijä heitti kaksi vuotta sitten SM-pronssia ja kuului siihen tasaiseen joukkoon, joka elätteli mitalitoiveita Turussa.
-Ottaa pattiin, kun mitalitaistelu oli melko avoin ja olisin halunnut olla siinä mukana. Urheilu on välillä tällaista, Takala tokaisi. Keihäsmiehet saapuivat Turkuun jo valmiiksi ruoskittuina, sillä kesän tasoa on toruttu ankarasti. Kalevan kisoihin kauhisteltiin alle 80 metrin voittotulosta.
-Kauden taso on jäänyt vaisuksi, mutta mediassa on maalailtu liian synkkää kuvaa. Ei keihäällä kokonaisuudessaan niin huonosti mene. Se vain on fakta, että kun Tero Pitkämäki lopetti ja Antti Ruuskanen on ollut toipilaana, niin se näkyy kärjessä. He ovat kuitenkin olleet timanttisinta timanttia. Jossain puhuttiin Ruotsin menneen Suomen ohi keihäässä ja se on jo yliampuvaa. Kim Amb heittää hyvin, mutta Ruotsin mestaruuskisoissa muut mitalit otettiin tuloksilla 71,31 ja 68,93. Ei Suomessa tule koskaan käymään niin, hän sanoi.
-Finaalissa nähdään varmasti 80 metrin ylitys. Lassi Etelätalo syttyy Kalevan kisoissa ja hän sen ainakin tekee, Takala virkkoi. Niin kävi, että Takalan tiimitoveri Etelätalo heitti mestariksi tuloksella 82,20 ja pelasti suomalaisen keihäänheiton täystuholta.
