Viime viikonloppuna monet juhlivat valmistumistaan tai lukuvuoden päättymistä. Isot onnittelut heille kaikille! Samalla viikolla otin kantaa asiaan, joka koskee myös niitä nuoria, jotka olivat muualla ja juhlien ulkopuolella. Tosiasia on se, että noin 16 prosenttia jokaisesta vuosiluokasta jää ilman toiseen asteen tutkintoa, mikä vaikuttaa kielteisesti osallisuuteen, hyvinvointiin ja työllistymiseen.
Tärkeä osaratkaisu tähän valtavaan ongelmaan löytyy hallitusohjelmasta. Se on oppivelvollisuuden pidentäminen, laaja uudistus, joka voi olla poliittisesti uhattu koronakriisin takia. Itse näen, että tämä kriisi ei vähennä tarvetta pidentää oppivelvollisuutta ja samalla muuttaa toisen asteen opinnot aidosti maksuttomiksi, vaan päinvastoin, tulevina vuosina nuoret tarvitsevat entistä enemmän tukea.
Tavoitteena on, että oppivelvollisuuden pidentäminen tulee voimaan syksyllä 2021. Tuolloin oppivelvollisuusikä pitenee, kunnes opiskelija täyttää 18. Lisäksi opinnot muuttuvat maksuttomiksi sen kalenterivuoden loppuun saakka, jolloin opiskelija täyttää 20 vuotta. Erityisen tärkeää uudistuksessa on myös se, että uudistus takaa mahdollisuuden saada yksilöllistä tukea silloin, kun opiskelija sitä tarvitsee opintojen aloittamiseksi ja päätökseen saamiseksi.
Jotkut katsovat, että vaikka oppivelvollisuuden pidentäminen on sinänsä hyvä panostus, niin koronavirustilanteen aiheuttamien haasteiden takia se pitäisi lykätä myöhemmäksi tai toteuttaa vaiheittain. Itse olen asiasta täysin eri mieltä. Tarvitsemme tämänkaltaisia tulevaisuusinvestointeja juuri nyt, kun selvästi harvemmat nuoret saavat kesätyöpaikan ja monilla perheillä on taloudellisesti tiukkaa.
Oppivelvollisuuden pidentäminen luo tulevaisuuden toivoa ja on selkeä viesti siitä, että yhteiskunta arvostaa opiskelua. Lisäksi se on taloudellisesti järkevää työllisyyden näkökulmasta. Uudistus nostaa koulutus- ja osaamistasoa ja vähentää työttömyyttä. Se on monessa mielessä tärkeä Suomen saamiseksi takaisin jaloilleen.
Tilastot osoittavat, että pelkän peruskoulun varaan jäävien työllistymisaste on noin 40 prosenttia, ja se laskee sitä mukaa kun työelämän osaamisvaatimukset kasvavat. Toisen asteen opintojen suorittaminen nostaa työllistymisasteen 70 prosenttiin. Uudistuksen odotetaan laskelmien mukaan lisäävän Suomen työllistymisastetta neljä prosenttia. Jo yhden prosentin kasvu työllistymisasteessa tuottaa 700 miljoona euroa lisää julkiseen talouteen. Tässäkin mielessä uudistuksen noin 129 miljoonan euron suuruiset vuosikustannukset ovat perusteltuja.
Aidosti maksuttomilla toisen asteen opinnoilla on suuri merkitys, sillä ne tukevat perheiden taloutta. Kenenkään ei tarvitse jatkossa kantaa huolta siitä, onko hänellä varaa toisen asteen oppimateriaaleihin. Tämä on erityisen tärkeää niille monille nuorille, joiden perheissä on riski menettää työpaikka tai joiden on vaikea päästä työmarkkinoille.
Uudistuksen vastustajat eivät ole ymmärtäneet, että kustannukset ovat monille perheille todellinen opintojen este, ja että osa nuorista ei saa kotoa minkäänlaista tukea opintoihinsa. Teoriassa tunnistan kohdennettuihin tukitoimiin sisältyvän ajatuksen, mutta käytännössä ne ovat vain almuja, joita tukea tarvitsevien pitäisi erikseen anoa. Tästä syntyisi vain uusi alentava byrokratian kynnys ja osa nykyistä ongelmaa.
Johan Kvarnström
